GAAP:n ja IFRS:n vertailu: 3 keskeistä eroa, jotka talousjohtajan on tunnettava
GAAP ja IFRS ovat kaksi keskeistä kirjanpitostandardia, jotka ohjaavat sitä, miten yritykset raportoivat taloustietonsa. Tässä artikkelissa näet keskeiset erot GAAP:n (yleisesti hyväksytyt tilinpäätösperiaatteet), jota käytetään pääasiassa Yhdysvalloissa, ja IFRS:n (kansainväliset tilinpäätösstandardit), jota käytetään kansainvälisesti, välillä.
GAAP:n ja IFRS:n ymmärtäminen auttaa hahmottamaan tilinpäätöksiä ja globaaleja liiketoimintakäytäntöjä, joten tiedät tarkalleen, mikä erottaa ne toisistaan ja miten nämä erot vaikuttavat raportointiin.
GAAP vai IFRS: miksi sinun pitäisi välittää
GAAP (yleisesti hyväksytyt tilinpäätösperiaatteet) ja IFRS (kansainväliset talousraportointistandardit) ovat kaksi tärkeintä kirjanpidon sääntökokoelmaa, joita käytetään ympäri maailmaa.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
GAAP:tä käytetään pääasiassa Yhdysvalloissa, ja se noudattaa yksityiskohtaisia, sääntöpohjaisia ohjeita, kun taas IFRS on joustavampi ja käytössä monissa muissa maissa. Molemmat määrittävät standardit sille, miten yritykset laativat ja jakavat tilinpäätöksensä.
Talousalan ammattilaisille nämä viitekehykset ovat erittäin tärkeitä. Ne auttavat varmistamaan, että raportit ovat selkeitä, yhdenmukaisia ja helposti vertailtavia – analysoitpa sitten paikallista tai maailmanlaajuista yritystä.
GAAP:n ja IFRS:n kolme keskeistä eroa
Tässä globaalissa ajassa näiden standardien hallitseminen ei ole enää valinnaista – se on strateginen välttämättömyys (erityisesti SaaS-yrityksille, jotka toimivat yli rajojen!).
Jotta voisit todella omaksua sekä GAAP:n että IFRS:n, sinun on tiedettävä, miten ne eroavat toisistaan. Tässä on joitakin keskeisiä eroja niiden välillä:
1. Tuottojen kirjaaminen
GAAP:n mukaan: Tuottojen kirjaaminen perustuu monielementtijärjestelyyn, jonka ansiosta SaaS-yritykset voivat kirjata tuotot, kun kukin velvoite on täytetty. SaaS-yrityksen tapauksessa näihin velvoitteisiin voi kuulua ohjelmistolisenssien ja päivitysten toimittaminen tai sopimuksen jälkeinen asiakastuki. Tämä lähestymistapa johtaa usein tuottojen kirjaamisen viivästymiseen, koska se on tyypillisesti riippuvainen tulevista tapahtumista.
IFRS:n mukaan: Käytössä on yksielementtinen lähestymistapa, jossa tuotot kirjataan tiettynä ajankohtana (tai tietyn ajanjakson aikana) määräysvallan siirtymisen perusteella. Tämä menetelmä johtaa usein nopeampaan tuottojen kirjaamiseen, mikä antaa taloudellisesta tilanteesta hyvin erilaisen kuvan.
Ajatellaan SaaS-yritystä, joka tarjoaa ohjelmistotilauksia jatkuvan asiakastuen kera. GAAP:n mukaan yrityksen on ehkä siirrettävä osa tukipalveluun liittyvistä tuotoista myöhemmin kirjattavaksi, kunnes palvelu on toimitettu. IFRS:n mukaan yritys saattaa määräysvallan siirtymisen ehdoista riippuen kuitenkin pystyä kirjaamaan kaikki tuotot etukäteen.
Miksi sillä on merkitystä: Tämä keskeinen ero vaikuttaa siihen, miten taloudellinen tilanne esitetään sidosryhmille ja potentiaalisille sijoittajille, mikä tarkoittaa, että voit näyttää potentiaalisten sijoittajien silmissä enemmän tai vähemmän houkuttelevalta käyttämästäsi standardista riippuen.
2. Kehittämismenot
GAAP:n mukaan: Tutkimus- ja kehitysvaiheeseen liittyvät kustannukset kirjataan kuluksi niiden syntyessä. Tämä tarkoittaa, että ne vaikuttavat suoraan yrityksen tuloslaskelmaan, mikä voi johtaa lyhyellä aikavälillä vähemmän myönteiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta.
IFRS:n mukaan: Joustavampi lähestymistapa mahdollistaa kehittämismenojen aktivoinnin, kun ohjelmistotuotteen tekninen toteutettavuus on osoitettu. Nämä kustannukset voidaan tämän jälkeen jaksottaa tuotteen taloudelliselle vaikutusajalle, mikä voi vaikuttaa positiivisesti nettotulokseen.
Uuteen ohjelmistoratkaisuun huomattavan summan investoiva SaaS-yritys todella välittäisi tästä erosta. GAAP:n mukaan nämä kustannukset näkyisivät välittömästi yrityksen tilinpäätöksessä, mikä voisi varjostaa sen kannattavuutta. IFRS:n mukaan yritys kuitenkin jaksottaisi kustannukset useille ajanjaksoille, mikä voisi saada yrityksen näyttämään lyhyellä aikavälillä taloudellisesti terveemmältä.
Miksi sillä on merkitystä: Jälleen kerran kyse on sijoittajista. Tämä ero vaikuttaa nettotuloksen esittämiseen, mikä on ratkaisevan tärkeää sijoittajien luottamuksen saavuttamiseksi.
3. Vuokrasopimukset
GAAP:n mukaan: Vuokrasopimukset luokitellaan joko ”operatiivisiksi” tai ”rahoitusvuokrasopimuksiksi”, joihin sovelletaan erilaisia raportointikäytäntöjä. Operatiiviset vuokrasopimukset eivät esimerkiksi näy taseessa, kun taas rahoitus- eli pääomavuokrasopimukset näkyvät.
IFRS:n mukaan: Sovelletaan yhtä mallia, jossa lähes kaikki vuokrasopimukset muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kirjataan rahoitusvuokrasopimuksiksi. Tällöin syntyy omaisuuserä (oikeus käyttää vuokrattua kohdetta) ja rahoitusvelka (vuokramaksujen nykyarvo).
Kuvitellaan SaaS-yritys, joka vuokraa valtavan datakeskuksen. GAAP:n mukaan tämä vuokrasopimus voisi käyttöleasingiksi luokiteltuna jäädä taseen ulkopuolelle. IFRS:n mukaan vuokrasopimus kuitenkin merkittäisiin taseeseen sekä omaisuuseräksi että velaksi.
Miksi tällä on merkitystä: Arvasit oikein – sijoittajat. Tämä ero voi muuttaa merkittävästi raportoitujen varojen ja velkojen määrää sekä vaikuttaa sijoittajien analyyseihin ja asiaankuuluviin taloudellisiin tunnuslukuihin.
Muita eroja
FIFO ikuisesti – vai mitä?
LIFO- (Last In, First Out) ja FIFO-menetelmiä (First In, First Out) käsitellään näissä kahdessa standardissa eri tavoin.
GAAP:n mukaan: Sekä LIFO- että FIFO-menetelmän käyttö varaston arvostuksessa on sallittua. LIFO olettaa, että viimeksi hankitut tuotteet (last in) myydään ensin (first out). Tästä voi olla hyötyä verotuksessa erityisesti inflaation aikana, koska se johtaa korkeampiin myytyjen tuotteiden hankintamenoihin (COGS) ja pienempään raportoitavaan voittoon. FIFO puolestaan olettaa, että vanhimmat varastotuotteet myydään ensin. Tämä menetelmä voi johtaa pienempiin myytyjen tuotteiden hankintamenoihin ja suurempaan raportoitavaan voittoon.
IFRS:n mukaan: LIFO-menetelmän käyttö varaston arvostuksessa ei ole sallittua. IFRS:n näkemyksen mukaan LIFO ei kuvaa varaston todellista kulkua eikä siten anna hyvää kuvaa nykyisistä hankintamenoista tuloslaskelmassa. Sen sijaan IFRS kannustaa käyttämään FIFO-menetelmää tai painotetun keskihinnan menetelmää, joiden kummankin katsotaan vastaavan paremmin tavaroiden todellista kulkua.
Varaston ja pitkäaikaisten omaisuuserien alaskirjaukset
Jos olet Yhdysvalloissa, kirjanpitäjät haluavat sinun olevan todella varma ennen kuin teet alaskirjauksen. Kansainvälisesti toimiville annetaan hieman enemmän liikkumavaraa. Tässä ulkoistetut kirjanpitopalvelut voivat tarjota arvokasta asiantuntemusta näiden kansainvälisten standardien soveltamisessa.
GAAP:n mukaan: Jos varaston markkina-arvo laskee sen hankintamenoa pienemmäksi, varasto alaskirjataan markkina-arvoonsa. Kun varasto on kerran alaskirjattu, sitä ei voida kirjata takaisin korkeampaan arvoon, vaikka sen markkina-arvo myöhemmin nousisi. Tätä kutsutaan säännöksi, jonka mukaan käytetään hankintamenon tai markkina-arvon alempaa arvoa.
Pitkäaikaisten omaisuuserien osalta GAAP käyttää kaksivaiheista prosessia arvonalentumisen määrittämiseen. Ensin tehdään palautettavuustesti sen selvittämiseksi, voidaanko omaisuuserän kirjanpitoarvo kattaa sen diskonttaamattomilla tulevilla rahavirroilla. Jos omaisuuserää ei voida kattaa, kirjataan arvonalentumistappio, joka perustuu kirjanpitoarvon ja omaisuuserän käyvän arvon väliseen eroon.
IFRS:n mukaan: Varasto esitetään hankintamenon tai nettorealisointiarvon alemman arvon mukaisesti. Nettorealisointiarvo tarkoittaa tavanomaisessa liiketoiminnassa arvioitua myyntihintaa, josta vähennetään arvioidut valmistumiseen liittyvät kustannukset ja myynnin toteuttamiseksi tarvittavat arvioidut kustannukset. Jos nettorealisointiarvo kasvaa myöhemmällä kaudella, alaskirjaus voidaan peruuttaa.
Pitkäaikaisten omaisuuserien osalta IFRS käyttää yksivaiheista arvonalentumistestausta. Jos arvonalentumisesta on viitteitä, omaisuuserän kirjanpitoarvoa verrataan sen kerrytettävissä olevaan rahamäärään, joka on käyvän arvon ja myynnistä aiheutuvien kustannusten vähennyksen tai käyttöarvon suurempi. Jos kirjanpitoarvo ylittää kerrytettävissä olevan rahamäärän, kirjataan arvonalentumistappio. Toisin kuin GAAP, IFRS sallii myös pitkäaikaisen omaisuuserän arvonalentumistappion peruuttamisen, lukuun ottamatta liikearvoa, jos omaisuuserän kerrytettävissä olevan rahamäärän määrittämisessä käytetyissä arvioissa tapahtuu muutos.
GAAP:n ja IFRS:n lähentyminen: kohti vertailukelpoisuutta
Mitä jos GAAP:n ja IFRS:n vastakkainasettelun sijaan meillä olisikin GAAP ja IFRS?
Ajatus GAAP:n ja IFRS:n lähentymisestä on ollut esillä jo vuosia. Tavoite? Parantaa taloudellisten tietojen vertailukelpoisuutta eri maiden välillä (ja vähentää juuri tällaisia ongelmia, joiden kanssa kamppailet tällä hetkellä).
Täydellinen lähentyminen on edelleen saavuttamatta, mutta FASB ja IASB ovat pyrkineet minimoimaan raportointistandardiensa välisiä eroja.
Hyvä esimerkki tästä ovat pitkälti yhdenmukaistetut tuloutusstandardit: GAAP:n mukainen ASC 606 ja IFRS:n mukainen IFRS 15. Molempien tavoitteena on parantaa tuloutuskäytäntöjen vertailukelpoisuutta eri toimialoilla, maantieteellisillä alueilla ja pääomamarkkinoilla. Tästä huolimatta merkittäviä eroja on edelleen, kuten edellä korostetut erot.
Siihen asti useimmat useissa maissa toimivat verkossa toimivien kirjanpito-ohjelmistojen tarjoajat tarjoavat mahdollisuuden laatia tilinpäätöksiä valitsemasi standardin mukaisesti.
Clicks on the links below may earn a commission, which supports our independent testing and review of software and services. Learn more about how we stay transparent.
- 8. Reckon One
Strateginen välttämättömyys: paikallisesta maailmanlaajuiseksi
SaaS-yrityksillä on luontainen etu, sillä ne voivat ylittää valtioiden rajat helposti. Kansainväliseen laajentumiseen liittyy kuitenkin haaste noudattaa kansainvälisiä kirjanpitostandardeja. Tässä siirtyminen sääntöpohjaisesta GAAP:sta periaatepohjaiseen IFRS:ään voi muodostaa merkittävän haasteen. Tämä muutos edellyttää enemmän harkintaa ja tulkintaa, joten talousjohtajilla on oltava perusteellinen ymmärrys IFRS:n taustalla olevista periaatteista.
Oli kyse sitten sen ymmärtämisestä, miten vaihto-omaisuuden arvostus vaikuttaa taseeseen, siitä, miten aineettomien hyödykkeiden käsittely vaikuttaa tuloslaskelmaan, tai vaikka siitä, miten vuokrasopimusten kirjanpitokäsittely voi vaikuttaa kassavirtaan, nämä standardit muodostavat taloudellisen raportointisi perustan. Ne vaikuttavat kaikkeen yrityksesi maksuvalmiudesta sen markkina-arvoon.
Onneksi tähän on saatavilla asiantuntija-apua. Tilaa The CFO Clubin uutiskirje, niin saat tärkeimmät SaaS-yrityksiä, kirjanpitoa ja muita aiheita koskevat näkökohdat suoraan sähköpostiisi.
